Kuulin ystävältäni tästä blogista. Tarkoitukseni on jo ollut kauan aloittaa kirjoittamaan ajatuksistani, koska se on myös hyvä tapa käsitellä asioita. Pettymyksiä, surua, vihaa, kaipuuta...
Tällä hetkellä menossa kolmas sairasloma kuukausi. Olotilat ollut yhtä vuoristorataa, unen laatu vaihtelevaa.. Joskus tuntuu että olotila ja ajatukset ovat hyvinkin sekavia. Tällä hetkellä voimani riittävät vain terapiassa käyntiin kahdesti viikossa (joka muuten on tosi raskasta ja käy työatä), yhden koneellisen pyykkiä pesuun ja ruoan laittoon. Muuhun en kykene vaikka kuinka yrittää. Ei ole niin yksinkertaista ottaa vain itseään niskasta kiinni vaikka kuinka tahtoisikin, yritys hyvä kymppi! Ja todella yritän parhaani joka päivä. Joka päivä on yhtä taistelua ja yrittämistä, mikään ei ole yksinkertaista.. En toki voi vaatia ketään ymmärtämään, eikä kukaan sellainen voikkaan joka ei ole käynyt samoja asioita läpi, mutta edes jonkinlaista sympatiaa? "kktta sitten kun olin osastolla monet ihmettelivät että no noinko huonosti asiat ovat ja miten eivät ole tajunneet ja sympatiaa löytyi. Miksei myös nyt kun kotona jo on ja toipilas? Ei se ongelma hetkessä katoa, se on pitkä prosessi. Minulla varsinkin kestää vielä vuosia päästä tasapainoon ja saada ote elämästä. Minä olen vain ihminen, en kone. Minulla on tunteet, tarpeet.. Voimavaroja hyvin vähän. Psyykkiset voimavarani ovat lähestulkoon mitättömät.. Joten vaikuttaa myös fyysisiin voimavaroihin, tämä on niin kokonaisvaltaista. Huokaan. Miten turhauttavalta voikaan tuntua... Minä yritän, jumalauta minä yritän joka helvetin päivä 100% mihin vain kykenen! Annan ja teen kaikkeni.. Edelleenkin; mihin vain kykenen! En tee tätä tahallani, enkä laiskuuttani. Elämä ei vain ole niin yksinkertaista ja helppoa kun omistat rikkinäisen sielun. Sielun jota revitty rikki monia vuosia ja yritetty myös paikkailla mutta paikat eivät ole olleet pysyviä.. koska revitty lisää rikki. Tämä sielu on siipensä menettänyt. Mutta silti tälä sielulla on tahtoa parantua ja kasvattaa uudet siivet, mutta se käy hitaasti.. koittakaa kestää ja jaksaa odottaa sitä päivää...